Arvostus voidaan määritellä prosessiksi, jossa **arvioidaan yrityksen käypä markkina-arvo tai sisäinen arvo**. Kun on analysoitu markkina-arvo (hinta, jolla osaketta voidaan helposti ostaa tai myydä nykymarkkinoilla) ja sisääninen arvo (osakkeen todellinen arvo sen koetun todellisen arvon perusteella), voidaan päättää, ostaako, myydäkö vai pitääkö yrityksen osakkeita. Jos yritykselle:
On huomattava, että kaikilla arvostuksilla, menetelmästä riippumatta, on tiettyjä periaatteita:
Arviointityypit
Tällaiset mallit eivät arvioi osakkeen tarkkaa arvoa, vaan vertaavat tiettyä yritystä muihin yrityksiin tai vertailuindeksiin esimerkiksi hinta-voittosuhteen (P/E) avulla.
Näissä malleissa **omaisuuserän arvo arvioidaan ottaen huomioon vain kyseisen omaisuuserän ominaisuudet** eikä vertailukelpoisia omaisuuseriä, joilla käydään kauppaa markkinoilla kyseisenä ajankohtana. Esimerkkejä ovat diskontatut kassavirta-arvot (DCF), diskontatun osingon malli jne.
These are models which estimate the present value of the predicted future cash flows of a company by discounting them by an appropriate rate. Usually the Weighted Average Cost of Capital (WACC) is used as the discount rate to arrive at the present value of the cash flows. The end purpose of such analysis is to estimate the amount of money an investor would receive from an investment. Such models usually take free cash flow into consideration.
Vapaa kassavirta = Liiketoiminnan rahavirta (kokonaisinvestoinnit - omaisuuden myynnistä saadut verotuotot)
Nämä kassavirrat ennustetaan useille vuosille ja diskontataan sitten yrityksen arvon määrittämiseksi. Yksi mallin haitoista on, että arvostus on vain niin hyvä kuin syötteet, jotka voivat olla luonteeltaan vääristyneitä, ja pieni muutos näissä syötteissä voi vaikuttaa merkittävästi mallin lopputulokseen.
Näissä malleissa oletetaan, että yrityksen osakkeenomistajilla on oikeus osinkoihin vain. Se ottaa osakkeenomistajan näkökulman ja olettaa osakkeen ostohinnan negatiiviseksi kassavirraksi ja sitten osinkojen oletetaan olevan positiivinen kassavirta. Se käyttää näitä ennustettuja osinkoja ja diskonttaa ne saadakseen niiden nykyarvon.
Osakkeiden arvo = Osakekohtainen osinko / (diskonttokorko – osingon kasvuvauhti)
Tätä mallia ei kuitenkaan voida soveltaa yrityksiin, jotka eivät maksa osinkoja.
CAPM-malli antaa meille suhteen osakkeiden riskin ja odotetun tuoton välillä. Mallia käytetään riskialttiiden arvopapereiden hinnoitteluun, tuottojen arviointiin jne. Mallin mukaan osakkeenomistajan sijoitus on korvattava kahdella tavalla: riskillä ja rahan aika-arvolla. Sijoittajat ottavat lisäriskin ja siksi heidän on saatava tuotto, joka on korkeampi kuin riskitön korko. Tämä korkeampi tuotto saadaan riskipreemiosta, joka on markkinatuoton määrä, joka on korkeampi kuin riskitön korko.
Uudelleen = Rf + Ba*(Rm-Rf)
Jossa:
Vastaus:Tämä tarkoittaa pääomasijoituksen odotettua tuottoa ajan kuluessa. Pitkän aikavälin oletus on arvioida, miten sijoitus käyttäytyy koko elinkaarensa aikana.
Rf: Tämä tarkoittaa riskitöntä korkoa (sijoittajan odottamaa vähimmäistuottoa), ja se voidaan laskea tarkkailemalla valtion tai valtion obligaatioita.
Ba:Tämä tarkoittaa arvopaperin beeta-arvoa, joka mittaa osakkeen volatiliteettia ja heijastuu mittaamalla sen hintamuutosten vaihtelua suhteessa markkinoihin.
Rm-Rf:Tämä tarkoittaa riskipreemiota, jonka sijoittajan tulisi saada lisäriskin ottamisesta sijoituksen epävakaan luonteen vuoksi.
Johtopäätös
On olemassa useita muitakin arvonmääritysmenetelmiä niiden lisäksi, joista on keskusteltu, ja käytettävän menetelmän lopullinen valinta tulisi tehdä yrityksen ja toimialan ominaispiirteiden huomioon ottamisen jälkeen. Esimerkiksi osinkoalennusmallia ei voida käyttää yritykseen, joka ei alun perin maksa osinkoja.
Lisäksi arvonmäärityksen ainoa tarkoitus on arvioida yrityksen osakkeen arvoa, joten näitä malleja voidaan muokata tai käyttää useampaa kuin yhtä mallia saadakseen käsityksen yrityksestä ja saavuttaakseen arvioidun arvon.