Arvostus voidaan määritellä prosessiksi, jossa **arvioidaan yrityksen käypä markkina-arvo tai sisäinen arvo**. Kun on analysoitu markkina-arvo (hinta, jolla osaketta voidaan helposti ostaa tai myydä nykymarkkinoilla) ja sisääninen arvo (osakkeen todellinen arvo sen koetun todellisen arvon perusteella), voidaan päättää, ostaako, myydäkö vai pitääkö yrityksen osakkeita. Jos yritykselle:
- Markkina-arvo on suurempi kuin sisäinen arvo, joten kannattaa myydä
- Sisäinen arvo on suurempi kuin markkina-arvo, kannattaa ostaa
On huomattava, että kaikilla arvostuksilla, menetelmästä riippumatta, on tiettyjä periaatteita:
- Arvostus on aikasidonnainen. Yrityksen arvo muuttuu päivittäin ja riippuu useista tekijöistä, kuten kassavirrasta, tuloksesta ja käyttöpääomasta, jotka ovat aina muuttumassa
- Arvo riippuu tulevista kassavirroista. Nämä tehdään pääasiassa laskemalla näiden tulevien kassavirtojen nykyarvo
- Tietyt markkinavoimat sanelevat tuottoasteen, jota käytetään nykyarvon laskemiseen. Näitä ovat ostajatyypit ja yleinen taloudellinen tilanne
- Likviditeetti vaikuttaa yrityksen arvoon. Yrityksen likviditeetin kasvaessa myös sen arvo kasvaa, koska nämä likvidit varat toimivat osakkeenomistajien vakuutena konkurssin sattuessa
- Arvoon vaikuttavat kohde-etuudet. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että nettovarojen kasvaessa yrityksen maksukyvyttömyyden todennäköisyys pienenee, koska likviditeetti on korkeampi.
Arviointityypit
- Suhteelliset arvostusmallit
Tällaiset mallit eivät arvioi osakkeen tarkkaa arvoa, vaan vertaavat tiettyä yritystä muihin yrityksiin tai vertailuindeksiin esimerkiksi hinta-voittosuhteen (P/E) avulla.
- Absoluuttiset arvostusmallit
Näissä malleissa **omaisuuserän arvo arvioidaan ottaen huomioon vain kyseisen omaisuuserän ominaisuudet** eikä vertailukelpoisia omaisuuseriä, joilla käydään kauppaa markkinoilla kyseisenä ajankohtana. Esimerkkejä ovat diskontatut kassavirta-arvot (DCF), diskontatun osingon malli jne.
- Diskontatut kassavirtamallit
Nämä ovat malleja, jotka arvioivat yrityksen ennustettujen tulevien kassavirtojen nykyarvon diskonttaamalla ne sopivalla korolla. Yleensä painotettua keskimääräistä pääomakustannusta (WACC) käytetään diskonttokorkona kassavirtojen nykyarvon laskemiseksi. Tällaisen analyysin tarkoituksena on arvioida, kuinka paljon sijoittaja saisi sijoituksestaan rahaa. Tällaiset mallit ottavat yleensä huomioon vapaan kassavirran.
Vapaa kassavirta = Liiketoiminnan rahavirta (kokonaisinvestoinnit - omaisuuden myynnistä saadut verotuotot)
Nämä kassavirrat ennustetaan useille vuosille ja diskontataan sitten yrityksen arvon määrittämiseksi. Yksi mallin haitoista on, että arvostus on vain niin hyvä kuin syötteet, jotka voivat olla luonteeltaan vääristyneitä, ja pieni muutos näissä syötteissä voi vaikuttaa merkittävästi mallin lopputulokseen.
Näissä malleissa oletetaan, että yrityksen osakkeenomistajilla on oikeus osinkoihin vain. Se ottaa osakkeenomistajan näkökulman ja olettaa osakkeen ostohinnan negatiiviseksi kassavirraksi ja sitten osinkojen oletetaan olevan positiivinen kassavirta. Se käyttää näitä ennustettuja osinkoja ja diskonttaa ne saadakseen niiden nykyarvon.
Osakkeiden arvo = Osakekohtainen osinko / (diskonttokorko – osingon kasvuvauhti)
Tätä mallia ei kuitenkaan voida soveltaa yrityksiin, jotka eivät maksa osinkoja.
- Pääomavarojen hinnoittelumalli
CAPM-malli antaa meille suhteen osakkeiden riskin ja odotetun tuoton välillä. Mallia käytetään riskialttiiden arvopapereiden hinnoitteluun, tuottojen arviointiin jne. Mallin mukaan osakkeenomistajan sijoitus on korvattava kahdella tavalla: riskillä ja rahan aika-arvolla. Sijoittajat ottavat lisäriskin ja siksi heidän on saatava tuotto, joka on korkeampi kuin riskitön korko. Tämä korkeampi tuotto saadaan riskipreemiosta, joka on markkinatuoton määrä, joka on korkeampi kuin riskitön korko.
Uudelleen = Rf + Ba*(Rm-Rf)
Jossa:
Vastaus:Tämä tarkoittaa pääomasijoituksen odotettua tuottoa ajan kuluessa. Pitkän aikavälin oletus on arvioida, miten sijoitus käyttäytyy koko elinkaarensa aikana.
Rf: Tämä tarkoittaa riskitöntä korkoa (sijoittajan odottamaa vähimmäistuottoa), ja se voidaan laskea tarkkailemalla valtion tai valtion obligaatioita.
Ba:Tämä tarkoittaa arvopaperin beeta-arvoa, joka mittaa osakkeen volatiliteettia ja heijastuu mittaamalla sen hintamuutosten vaihtelua suhteessa markkinoihin.
Rm-Rf:Tämä tarkoittaa riskipreemiota, jonka sijoittajan tulisi saada lisäriskin ottamisesta sijoituksen epävakaan luonteen vuoksi.
Johtopäätös
On olemassa useita muitakin arvonmääritysmenetelmiä niiden lisäksi, joista on keskusteltu, ja käytettävän menetelmän lopullinen valinta tulisi tehdä yrityksen ja toimialan ominaispiirteiden huomioon ottamisen jälkeen. Esimerkiksi osinkoalennusmallia ei voida käyttää yritykseen, joka ei alun perin maksa osinkoja.
Lisäksi arvonmäärityksen ainoa tarkoitus on arvioida yrityksen osakkeen arvoa, joten näitä malleja voidaan muokata tai käyttää useampaa kuin yhtä mallia saadakseen käsityksen yrityksestä ja saavuttaakseen arvioidun arvon.
Jaa Twitterissä
