Liiketoiminta on taloudellinen laitos, joka harjoittaa tavaroiden ja palveluiden tuotantoa ja/tai jakelua voiton ja varallisuuden hankkimiseksi. Se sisältää suuren määrän toimintoja, jotka voidaan luokitella kahteen laajaan luokkaan: teollisuuteen ja kauppaan. Jokainen yrittäjä pyrkii perustamaan yrityksen ja rakentamaan siitä menestyvän yrityksen.

Teollisuusosastot ovat eri osavaltioiden keskipisteitä, jotka auttavat ja ohjaavat uusia yrittäjiä teollisuusyksikön perustamisessa kyseisessä osavaltiossa. Ne tarjoavat rajapinnan teollisuuden ja muiden virastojen välille teollisuuden panoksille ja mahdollistavat yrittäjälle erilaisten teollisuuden hyväksyntöjen ja selvitysten saamisen eri osastoilta yhdestä paikasta – yhden luukun kautta.

Yritysrahoituksella tarkoitetaan varoja ja taloudellista tukea, jota yrittäjä tarvitsee liiketoimintaansa liittyvien eri toimintojen suorittamiseen. Sitä tarvitaan yrityksen elinkaaren jokaisessa vaiheessa. Vaikka yrityksen tarvitseman pääoman määrä riippuu liiketoiminnan luonteesta ja koosta, sen oikea-aikainen ja riittävä hankinta on välttämätöntä kaikenlaisille teollisuusyrityksille (olivatpa ne pieniä, keskisuuria tai suuria). Intian rahoitusjärjestelmä voidaan luokitella rahamarkkinoihin ja pääomamarkkinoihin. Rahamarkkinoiden toiminnan sääntelyssä Intian keskuspankki (RBI) on ylin viranomainen, kun taas Intian arvopaperi- ja pörssilautakunta (SEBI) valvoo pääomamarkkinoiden toimintaa.

Järjestelmän tärkeimmät osatekijät, joiden kautta yrittäjä voi kerätä rahaa yritykselleen, ovat: -

a) Riskipääoma: Riskipääoma on tärkeä rahoituslähde pienille ja keskisuurille yrityksille. Riskipääomasijoittajat koostuvat eri alojen ammattilaisista. Ne tarjoavat näille yrityksille rahoitusta (tunnetaan riskipääomarahastona) tutkittuaan hankkeet tarkasti.

b) Pankit: Pankki on laitos, joka ottaa vastaan yleisöltä rahaa talletuksina, jotka ovat vaadittaessa takaisinmaksettavia ja nostettavissa shekillä. Tällaisia talletuksia käytetään lainojen myöntämiseen muille eikä minkäänlaisen oman liiketoiminnan rahoittamiseen. Termi lainananto sisältää sekä suoran lainanoton lainanottajille että epäsuoran lainanoton sijoittamalla avoimien markkinoiden arvopapereihin. 

c) Valtion rahoituksen suunnitelmat: Yrittäjä tarvitsee jatkuvaa rahoitusta paitsi yrityksensä perustamiseen, myös sen menestyksekkääseen toimintaan sekä teollisuusyksikön säännölliseen päivittämiseen/modernisointiin. Tämän vaatimuksen täyttämiseksi hallitus (sekä keskus- että osavaltiotasolla) on toteuttanut useita toimia, kuten perustanut pankkeja ja rahoituslaitoksia; laatinut erilaisia toimintalinjoja ja järjestelmiä jne. Kaikki tällaiset toimenpiteet keskittyvät erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten edistämiseen ja kehittämiseen

d) Muut kuin pankkialan rahoitusyhtiöt: Muista kuin pankkialan rahoitusyhtiöistä on nopeasti tulossa tärkeä osa Intian rahoitusjärjestelmää. Se on heterogeeninen joukko laitoksia (muita kuin liike- ja osuuspankkeja), jotka välittävät rahoitusta monin eri tavoin, kuten vastaanottamalla talletuksia, myöntämällä lainoja ja ennakkoja, leasing-sopimuksilla, osamaksulla jne. Ne keräävät varoja yleisöltä suoraan tai epäsuorasti ja lainaavat niitä lopullisille kuluttajille. 

e) Rahoituslaitokset: Intian hallitus on kehittänyt maahan hyvin kehittyneen rahoituslaitosrakenteen tarjotakseen riittävästi luottoa talouden eri sektoreille. Nämä rahoituslaitokset voidaan karkeasti luokitella koko Intian laitoksiin ja osavaltion tason laitoksiin niiden toiminnan maantieteellisen kattavuuden mukaan. Kansallisella tasolla ne tarjoavat pitkäaikaisia ja keskipitkiä lainoja kohtuullisella korolla. 

Oikeudelliset näkökohdat ovat välttämätön osa menestyvää liiketoimintaympäristöä missä tahansa maassa. Ne heijastavat kyseisen maan hallintorakenteen poliittista kehystä ja ajattelutapaa. Intiassa tärkein laki, joka säätelee kaikkia yhtiöihin liittyviä näkökohtia, on vuoden 1956 yhtiölaki. Se sisältää määräyksiä, jotka koskevat yhtiön perustamista, johtajien ja johtajien valtuuksia ja vastuita, pääoman hankintaa, yhtiön kokousten pitämistä, yhtiön tilien ylläpitoa ja tilintarkastusta, yhtiön asioiden tarkastus- ja tutkintavaltuuksia, yhtiön uudelleenjärjestelyä ja yhdistymistä sekä jopa yhtiön purkamista.

Intian sopimuslaki vuodelta 1872 on toinen lainsäädäntö, joka sääntelee kaikkia yrityksen liiketoimia. Siinä vahvistetaan sopimusten tekemistä ja täytäntöönpanokelpoisuutta koskevat yleiset periaatteet; sopimuksen ja tarjouksen määräyksiä koskevat säännöt; erityyppiset sopimukset, mukaan lukien korvaus- ja takaussopimukset, takuusopimukset, panttisopimukset ja asiamiessopimukset. Se sisältää myös määräyksiä sopimusrikkomuksesta.

Muita merkittäviä lakeja ovat: - Industries (Development and Regulation) Act 1951; Trade Unions Act; Competition Act 2002; Arbitration and Conciliation Act 1996; Foreign Exchange Management Act (FEMA) 1999; teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvät lait; sekä työsuojeluun liittyvät lait.

Intiassa on hyvin kehittynyt verorakenne. Verojen ja tullien määräämisvalta on jaettu Intian perustuslain määräysten mukaisesti hallinnon kolmen tason kesken. Tärkeimmät verot/tullit, joita liittovaltiolla on valtuudet periä, ovat: -

a) Tulovero (lukuun ottamatta maataloustuloveroa, jota osavaltioiden hallitukset voivat periä)

b) Tullimaksut, keskusvalmistevero ja myyntivero ja

c) Palveluvero

Osavaltioiden hallitusten määräämät tärkeimmät verot ovat: -

a) Myyntivero (osavaltion sisäisestä tavaroiden myynnistä kannettava vero),

b) Leimavero (omaisuuden siirrosta kannettava vero),

c) Valtion valmistevero (alkoholin valmistuksesta perittävä vero),

d) Maan tuottovero (maatalous-/muuhun kuin maatalouskäyttöön käytetystä maasta perittävä maksu),

e) Viihdevero ja ammattien ja kutsumusten vero.

Paikallisilla elimillä on valtuudet periä veroja: -

a) Kiinteistövero (rakennukset jne.),

b) Paikallisyhteisöjen alueella käytettäväksi/kulutettavaksi tarkoitettujen tavaroiden maahantuontivero (occupational taxations),

c) Markkinoiden verotus ja

d) Verot/käyttäjämaksut yleishyödyllisistä palveluista, kuten vesihuollosta, viemäröinnistä jne.

Lisätietoja saat osoitteesta: -

a) Yksityishenkilöiden verotus - Linkki

b) Yhteisöjen verotus - Linkki

c) Yritysten verotus - Linkki

d) Muiden yritysmuotojen verotus - Linkki

e) Palveluvero - Linkki

f) TDS, TCS, TAN - Linkki